Tuula Torasvirta: ITKOSTEN SUKU III
Sukukirja on pitkä projekti
Me olemme siskokset, Kirsti ja minä. Kolmekymmentä vuotta sitten äiti, joka oli Leppävirran Itkosia, halusi tietää enemmän isänsä suvusta. Kirsti kävi sukututkimuskurssin vuonna 1984 ja jäi koukkuun: nyt hänen tietokoneellaan on jo yli 100 000 nimeä ja lukemattomia sukututkimuksia.
Vuodesta 2003 Jarmo Paikkalan Itkosten suku II -kirjan jälkeen Kirsti aloitti aineiston keruun III-kirjaa varten. Tutkimus oli jo kokopäivätyötä, sekä jalkatyötä että tunteja näyttöpäätteellä. Arkistojen ja rekisterien lisäksi tietolähteinä oli mm. matrikkeleita, sukukirjoja, hautamuistomerkkejä. Sähköposti toi tietoa ystäviltä ja sukututkimusverkostolta. Posti toi mapeittain perheselvityksiä, lapsista ja lapsenlapsista, monenlaisin tavoin esitettyinä.
Suvussa tapahtui koko ajan, ja kun näytti siltä, että keruusta ei tule loppua, vuonna 2011 minä lupauduin kirjan toimittajaksi ja annoin aikarajat. Sukukunnan hallitus muodosti toimituskunnan, siunasi suunnitelmamme ja hoiti talouden. Valittiin eri alojen edustajia ja pyydettiin Itkosia kirjoittamaan Itkosista. Marianne Sartomaa saatiin taittajaksi, Seija Planman oikoluki sukutaulut, ja vaikka uusimmat tiedot tauluihin lisättiin vielä kesällä 2012, Itkosten suku III tuli painosta suoraan sukukokoukseen 4.8.2012. Kirja syntyi lähes kokonaan vapaaehtoistyöllä; vain taitto ja painatus maksettiin.
Miten käytät sukukirjaa
Juho Vilho Itkosen 1987 ilmestynyt Itkosten suku I on ehdoton suvun perusteos, joka kannattaa lukea kannesta kanteen. III-osa tuo esille koko tiedossa olevan Itkosten historian kantaisä Laurista nykypäivään, mikä helpottaa sukujuontojen seuraamista. Aiemmista osista löytyneitä virheitä ja puutteita on korjattu. Vanhimpien sukutaulujen tietoja on tiivistetty. Kolmen kirjan sarjaa voit käyttää kuin multimediaohjelmaa: aloita III-osasta ja hae viittausten avulla lisätietoa I- ja II-osasta tarpeen mukaan.
Kirjan lopussa on aakkosellinen henkilöhakemisto. Hae sieltä etsimäsi henkilön alkuperäinen nimi (naisilla tyttönimi) ja syntymäaika, joilla saat sukutaulun numeron. Taulusta löytyvät perhetiedot ja sen taulun numero, jolla pääset taaksepäin edelliseen sukupolveen ja siitä edelleen kantaisä Lauriin saakka. Lasten nimien perässä on sen taulun numero, josta pääset eteenpäin aina seuraavaan sukupolveen. Sukujutut-ohjelma numeroi taulut automaattisesti, ja viittausjärjestelmä helpottaa sukujuontojen seuraamista.
Jos nimeäsi ei löydy kirjasta, sitä ei ole saatu tai yhteyttä esivanhempaan ei ole löytynyt. Kirjaan eivät myöskään mahtuneet henkilöt, jotka eivät ole enää Itkosen nimisinä vuoden 1830 jälkeen, mutta koko ketju säilytettiin, jos nimi esiintyy suvussa myöhemmin.
Muutakin kuin sukutauluja
Kirjan alkuosa koostuu artikkeleista, jotka tuovat lisävalaistusta nimiin ja vuosilukuihin. Marja Itkonen-Kaila kertoo isoisästään Lauri Arvid Itkosesta ja tämän värikkäistä vaiheista Inarin pappina. Neljän polven näyttelijäsuvun Elina Halttunen kirjoittaa äidistään Hilkka Helinä Halttusesta. Tellervo Pullan sukukunnalle ennen kuolemaansa toimittaman materiaalin pohjalta saatiin artikkeli kirjailija Armas J. Pullasta. Nykypäivän kirjailija Juha Itkonen luovutti sukukokouksesta kertovan kolumninsa Sukujuuria etsimässä. Mukaan otettiin myös laitapuolen kulkija, Taavetti Itkonen, jonka Kakolan-vuosia 1800-luvun lopulla ja uuden vuosisadan alussa on tutkinut Matti. K. Kohonen. 1900-luvun alkupuolen arkidramatiikkaa koostuu Anna-Liisa Heiskasen ja Jaakko Itkosen vanhemmistaan kertovista teksteistä.
Itkosten sukukunnan tapahtumat on päivitetty, samoin uusi tieto Kotalahden uhrikivestä. Antti Itkonen jättää Ensio Itkoselle jäähyväiset ja kiitokset sukukunnalle merkittävästä työstä. Antin kirjoittama Kaksi merkittävää paikkaa Itkosten historiassa kertoo napakasti sen, mistä Itkosten alkuvaiheissa on kysymys. Myöhempien aikojen tutkimusta edustaa professori Hannu Itkosen artikkeli Itkosten jälkiä itäisen Suomen historiankirjoituksessa. Lukupakettia täydentävät lehtileikkeet ja lukuisat valokuvat.