Uhrikivi

 sijainti: Kotajärventie 152, Leppävirta

UHRIKIVI, WALKIAKIVI, KIHLAKIVI - Näitä nimityksiä voidaan käyttää tästä siirtolohkareesta, jonka jääkausi aikoinaan jätti tälle paikalle.

Uhrikivenä tätä ovat käyttäneet ainakin nykyisten Itkosten suvun kantaisä Lauri, joka tuli Suur-Jääskestä (myöh. Kirvu)

1500-luvun alkukymmeninä Leppävirralle. Hän valitsi tämän luonnonkauniin Kotajärven ranta-alueen asuinpaikakseen.

Suomalaisten muinaisuskossa hengillä ja maahisilla oli tärkeä asema. Niille uhrattiin mm. suolaa, leipää ja ohrajuomaa. Tämä siirtolohkare, vaikuttava kooltaan ja hieman syrjässä, oli luonteva uhrauspaikka. Vuonna 1664 Itkosten kolmatta polvea edustava Paavali oli todistajana Leppävirran talvikäräjillä naapurinsa Juho Pekanpoika Laitisen nostamassa rajariitajutussa. Raja oli käyty vuonna 1556 ja oikeus halusi varmistua, mihin raja silloin oli määrätty. Paavali Itkonen todisti, että raja oli vannottu tällä kivellä ja siksi tämä kivi määräsi rajan paikan. Lisäksi hän kertoi käräjillä, että hänen isänsä ja isoisänsä olivat asettaneet kivelle ruokauhreja. Kiven uhrikuppeihin asetetut leipä ja suola olivat säilyneet kolme vuotta koskemattomina ja pilaantumatta. Käräjillä kivestä käytettiin nimitystä Walkiakivi.

Muinaisuuden tutkija professori Juha Pentikäisen mukaan uhrikupit ovat metsästäjien siihen hakkaamia 6000 – 7000 vuotta sitten. Niistä muodostuvat Otavan, Orionin ja Perseuksen tähtikuviot, joista varsinkin Perseuksen kuvio liittyy peuranmetsästäjien rituaaleihin. Tähtikuviot ovat olleet metsästäjille kello, kartta ja kompassi erämaassa, ja ne ovat liittyneet luontevasti jumalien palvontaan. Orastava kristinusko suhtautui kielteisesti alkuperäisuskontoihin ja kiveen hakattu risti lienee peräisin tältä ajalta.

Nykyisin Uhrikivi tunnetaan myös Kihlakivenä. Todennäköisesti nimi johtuu nuorten kokoontumisesta kivelle ja kaikesta siihen liittyvästä, aina kihlautumiseen saakka.

Uhrikivi on ollut merkittävä paikka Leppävirran ja Kotalahden historiassa jo lähes 500 vuotta. Tutkiessaan Itkosten sukua 1. sukukirjaansa varten Juho Itkonen löysi unhoon jääneen kiven muistoksi jälkipolville. Museovirasto on rauhoittanut Uhrikiven muinaismuistolain nojalla vuonna 1985. Siihen kiinnitettiin arkkitehti Matti O. Itkosen suunnittelema muistolaatta vuonna 1988.

Itkosten sukukunta on ostanut alueen vuonna 1993 ja huolehtii sen hoitamisesta.